maanantai 23. syyskuuta 2013

Olen lukenut Pekka Hietasen kirjaa ISO. Se kertoo 130+ -kiloisesta naisesta, asioista, varsinkin ympäristön asenteista, joihin hän joutuu törmäämään. Lisäksi siinä on hyviä viitteitä ihan faktateksteihinkin, mm. lihavuusleikkauksesta. Hyvin siinä näytään myös olevan perillä siitä, miten lihavia ihmisiä nykyään suorastaan ajetaan lihavuusleikkauksiin, eikä niiden vaaroista tai haitoista puhuta mitään. Olen kokenut samaa. Joskus minulle on tullut tunne, että hoidon saamisen ehtona alkaa olla lihavuusleikkaus, jota en kuitenkaan halua. Jokainen laihdutudkerta on edellistä vaikeampi, ja jokainen laihdutuskerta syö lihaskudistam joka ei niin vain palaa. Äkkilaihdutukset nimen omaan. Ja leijjauslaihdutushan on juuri tällainen äkkilaihdutus.

Olen tällä hetkellä pudotanut painostani 5 kiloa enimmäispainosta, johon se viimeisimmän repsahduksen jälkeen kohosi. Laihdutan kovasti lääkäreitä varten ja koetin pitää kiirettä laihtumisellani. Eräänä päivänä (kun olin kokouksen takia saanut taas siirrettyä keuhkopolin aikaa, siellä minut haukuttiin pystyyn 4XL -kokoni vuoksi ja pelottaa mennä sinne) kun pel'tty kohtaaminen keuhkolääkärin kanssa siirtyi kahdella kuukaudella, sain ahaa-elämyksen: entäs jos laihduttaisin omilla ehdoillani, ihan itseäni varten, ja minulle sopivalla tavalla ja vauhdilla?

Ihan totta, se oli minulle oivallus. Minun kroppani, minun elämäni, minä määrään tahdin. Joskus on hyvä jo se, että ei liho takaisin.

Minun ei tarvitse mennä lihavuusleikkaukseen keuhkolääkärin takia. Jos hän ei hoida minua, joku muu hoitaa. No niin, diabeteslääkärihän jo heittikin minut ulos, kun Bydueron ei ollut vaikuttanut laihduttavasti. En tiedä, onkohan se ihan niin. Minusta tuntuu ennemminkin, että ihminen on kokonaisuus. Laihtumisesta vain ei jaksa tulla mitään, jos pää ei ole siinä mukana. Jos on stressaantunut mistä tahansa asiasta, kädet ja pää tynnä työtä ja huolia, ei siinä laihdu. Ei jaksa.

Sekin pitää myöntää ja ymmärtää, että moninkertaisen laihduttajan on aina vain vaikeampi pudottaa painoa. Se on taistelua jokaisesta sadasta grammasta ja puolesta kilosta ja kilosta, ja vaatii paljon, niin syömiseltä kuin henkiseltä kapasiteetiltakin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Tsemppiä, ja aurinkoista päivää!