Kolmas sairauslomapäivä menossa. Olin ensin fysioterapiassa sen bursiitin takia, viimeinen käynti, Kela-korvausten jälkeen jäin kymmenestä kerrasta maksettavaksi jotain 470 €, kun alkuperäinen lasku oli 600 €, eli aika kohtuullista. Seuraavana päivänä olisi pitänyt varoituskellojen soida: olin kipeänä sinänsä hyvästä ja asiantuntevasta fysioterapiasta, ja mulla oli jalkahoitajalle aika. Ikinä minun ei pitäisi mennä äsryissäni jalkahoitajalle, siitä seuraa fibromyalgian ärsyyntyminen. Päiväannos särkylääkkeitä fibromyalgialäkkeen lisäksi on nyt 800 mg ibuprofeenia ja 1250 mg Panadol Extendiä. Ja silti särkee. Tekisi mieli tehdä jotain hyödyllistä kun kerran on kotona, mutta ei pysty. Harmittaa. Onneksi tykkään lukemisesta. Tämän päivän olen tosin surffaillut ja etsinyt tietoja epäonnistuneista laihdutusleikkauksista. Niistä kirjoittaminen on varmaan lailla kielletty, kun en ole löytänyt vielä juuri mitään. Pakkohan jonkun niistä on epäonnistua tai mennä pieleen. Vai onko tilanne sama kui minulla: lääkärit ja kaikki painostavat minua niin paljon, että en kohta uskalla mennä lääkäriin,kun en halua mennä siihen lihavuusleikkaukseen? Siihen luvataan ammatillista tukea, mutta miksi sitä tukea ei saa ollenkaan, kun laihduttaisi luonnonmenetelmällä. Ravitsemusterapeutteja olen nähnyt enemänkin, mutta henkisen puolen käsittelemisessä se ei paljon auta. Jatkan surffailua.