http://rasvamaksa.info/2012/05/laihdutusleikkaus-ei-ole-ratkais/
Lisäänpä tähän nyt linkin Rasvamaksan blogiin, hän kun kirjoittaa, että leikkaus ei ole ratkaisu. Siinäpä se: onko minulla muka yhtään yimääräistä elintä? Onko suurin osa vatsaani turha, samoin se osa sisälmyksiä, mistä ravintoaineet imeytyvät? Enpä luule.
keskiviikko 2. lokakuuta 2013
Viesti ystävältä ja itkua.
http://www.facebook.com/arto.melaranta
""
Just because I don’t talk to you
Näin tämän Blogilista -sivulla. Mietin, että onkohan tuo totta ihmisten välillä, ja jos on, niin miksi. Lähetin eilen tekstiviestin ulkomaalaiselle kaverilleni, joka joskus oli paras ystäväni Facebookissa. Ihan vain toivotuksen. Sain vastauksen, joka käännettynä meni jotenkin näin:
joskus minä syytän itseäni ja joskus vihaan itseäni sen vuoksi mitä olen tehnyt sinulle kaikkina näinä vuosina... ja silti minussa on kylliksi humaanisuutta sanomaan, että olen todella pahoillani. Rakastan sinua, kiitos viestistä ja Jumalan kiitos sinä et muutu.
Itkin valtoimenaan.
""
Just because I don’t talk to you
Doesn’t mean I don’t think about you. Doesn’t mean I don’t check up on you. Doesn’t mean I don’t worry and wonder about how you are doing. Doesn’t mean I don’t care about you anymore.""
Näin tämän Blogilista -sivulla. Mietin, että onkohan tuo totta ihmisten välillä, ja jos on, niin miksi. Lähetin eilen tekstiviestin ulkomaalaiselle kaverilleni, joka joskus oli paras ystäväni Facebookissa. Ihan vain toivotuksen. Sain vastauksen, joka käännettynä meni jotenkin näin:
joskus minä syytän itseäni ja joskus vihaan itseäni sen vuoksi mitä olen tehnyt sinulle kaikkina näinä vuosina... ja silti minussa on kylliksi humaanisuutta sanomaan, että olen todella pahoillani. Rakastan sinua, kiitos viestistä ja Jumalan kiitos sinä et muutu.
Itkin valtoimenaan.
Laihdutudleikkauksesta
Minulle tuli taas kutsu kattaviin laboratoriokokeisiin ja sisätautilääkärin vastaanotolle. Onko jo mennyt vuosi siitä kun sovittiin samaisellla vastaanotolla (tosin lääkäri oli eri) että lähettävät vuoden päästä kutsun taas, minä harkitsen sillä aikaa? Olen lihonut ja laihtunut tällä välin, nyt on maksimipainosta pudonnut 7 kg kolmen kuukauden aikana ja olen tyytyväinen. En halua siihen leikkaukseen. 3 kk pienillä määrillä soseruokaa... ja täsmäsyömistä, johon en ikinä pysty tällä työllä, jossa on epäsäännölliset työajat ja pitkä työmatka. Aviomies sanoi, että silläkö pitäisi ajaa nuo työmatkat, tarkoitti energiamäärää. Kyllä minäkin sitä vähän epäilen. Eihän siihen leikkausta tarvita, voihan niin syödä muutenkin, jos haluaa. Ja jos pysyy tolpillaan. Mitä epäilen.
Nyt painan 121,7 kg. Laihdutusleikkauksella luvataan puolet ylipainosta pois. Vasta eilen tajusin fibromyalgiakeskusteluryhmässä, että herran jestas, puolet minun ylipainostani on tullut Lyricaa (kipulääke) syömällä. Enää en ole sitä syönyt, siitä oli muutakin haittaa. Kilot tosin eivät lähteneet samalla, kun lopetin Lyrican... ja nyt pitäisi mennä leikkaukseen. Jotenkin se on minusta vain niin kornia.
Nyt painan 121,7 kg. Laihdutusleikkauksella luvataan puolet ylipainosta pois. Vasta eilen tajusin fibromyalgiakeskusteluryhmässä, että herran jestas, puolet minun ylipainostani on tullut Lyricaa (kipulääke) syömällä. Enää en ole sitä syönyt, siitä oli muutakin haittaa. Kilot tosin eivät lähteneet samalla, kun lopetin Lyrican... ja nyt pitäisi mennä leikkaukseen. Jotenkin se on minusta vain niin kornia.
maanantai 23. syyskuuta 2013
Olen lukenut Pekka Hietasen kirjaa ISO. Se kertoo 130+ -kiloisesta naisesta, asioista, varsinkin ympäristön asenteista, joihin hän joutuu törmäämään. Lisäksi siinä on hyviä viitteitä ihan faktateksteihinkin, mm. lihavuusleikkauksesta. Hyvin siinä näytään myös olevan perillä siitä, miten lihavia ihmisiä nykyään suorastaan ajetaan lihavuusleikkauksiin, eikä niiden vaaroista tai haitoista puhuta mitään. Olen kokenut samaa. Joskus minulle on tullut tunne, että hoidon saamisen ehtona alkaa olla lihavuusleikkaus, jota en kuitenkaan halua. Jokainen laihdutudkerta on edellistä vaikeampi, ja jokainen laihdutuskerta syö lihaskudistam joka ei niin vain palaa. Äkkilaihdutukset nimen omaan. Ja leijjauslaihdutushan on juuri tällainen äkkilaihdutus.
Olen tällä hetkellä pudotanut painostani 5 kiloa enimmäispainosta, johon se viimeisimmän repsahduksen jälkeen kohosi. Laihdutan kovasti lääkäreitä varten ja koetin pitää kiirettä laihtumisellani. Eräänä päivänä (kun olin kokouksen takia saanut taas siirrettyä keuhkopolin aikaa, siellä minut haukuttiin pystyyn 4XL -kokoni vuoksi ja pelottaa mennä sinne) kun pel'tty kohtaaminen keuhkolääkärin kanssa siirtyi kahdella kuukaudella, sain ahaa-elämyksen: entäs jos laihduttaisin omilla ehdoillani, ihan itseäni varten, ja minulle sopivalla tavalla ja vauhdilla?
Ihan totta, se oli minulle oivallus. Minun kroppani, minun elämäni, minä määrään tahdin. Joskus on hyvä jo se, että ei liho takaisin.
Minun ei tarvitse mennä lihavuusleikkaukseen keuhkolääkärin takia. Jos hän ei hoida minua, joku muu hoitaa. No niin, diabeteslääkärihän jo heittikin minut ulos, kun Bydueron ei ollut vaikuttanut laihduttavasti. En tiedä, onkohan se ihan niin. Minusta tuntuu ennemminkin, että ihminen on kokonaisuus. Laihtumisesta vain ei jaksa tulla mitään, jos pää ei ole siinä mukana. Jos on stressaantunut mistä tahansa asiasta, kädet ja pää tynnä työtä ja huolia, ei siinä laihdu. Ei jaksa.
Sekin pitää myöntää ja ymmärtää, että moninkertaisen laihduttajan on aina vain vaikeampi pudottaa painoa. Se on taistelua jokaisesta sadasta grammasta ja puolesta kilosta ja kilosta, ja vaatii paljon, niin syömiseltä kuin henkiseltä kapasiteetiltakin.
Olen tällä hetkellä pudotanut painostani 5 kiloa enimmäispainosta, johon se viimeisimmän repsahduksen jälkeen kohosi. Laihdutan kovasti lääkäreitä varten ja koetin pitää kiirettä laihtumisellani. Eräänä päivänä (kun olin kokouksen takia saanut taas siirrettyä keuhkopolin aikaa, siellä minut haukuttiin pystyyn 4XL -kokoni vuoksi ja pelottaa mennä sinne) kun pel'tty kohtaaminen keuhkolääkärin kanssa siirtyi kahdella kuukaudella, sain ahaa-elämyksen: entäs jos laihduttaisin omilla ehdoillani, ihan itseäni varten, ja minulle sopivalla tavalla ja vauhdilla?
Ihan totta, se oli minulle oivallus. Minun kroppani, minun elämäni, minä määrään tahdin. Joskus on hyvä jo se, että ei liho takaisin.
Minun ei tarvitse mennä lihavuusleikkaukseen keuhkolääkärin takia. Jos hän ei hoida minua, joku muu hoitaa. No niin, diabeteslääkärihän jo heittikin minut ulos, kun Bydueron ei ollut vaikuttanut laihduttavasti. En tiedä, onkohan se ihan niin. Minusta tuntuu ennemminkin, että ihminen on kokonaisuus. Laihtumisesta vain ei jaksa tulla mitään, jos pää ei ole siinä mukana. Jos on stressaantunut mistä tahansa asiasta, kädet ja pää tynnä työtä ja huolia, ei siinä laihdu. Ei jaksa.
Sekin pitää myöntää ja ymmärtää, että moninkertaisen laihduttajan on aina vain vaikeampi pudottaa painoa. Se on taistelua jokaisesta sadasta grammasta ja puolesta kilosta ja kilosta, ja vaatii paljon, niin syömiseltä kuin henkiseltä kapasiteetiltakin.
perjantai 13. syyskuuta 2013
Kolmas sairauslomapäivä menossa. Olin ensin fysioterapiassa sen bursiitin takia, viimeinen käynti, Kela-korvausten jälkeen jäin kymmenestä kerrasta maksettavaksi jotain 470 €, kun alkuperäinen lasku oli 600 €, eli aika kohtuullista. Seuraavana päivänä olisi pitänyt varoituskellojen soida: olin kipeänä sinänsä hyvästä ja asiantuntevasta fysioterapiasta, ja mulla oli jalkahoitajalle aika. Ikinä minun ei pitäisi mennä äsryissäni jalkahoitajalle, siitä seuraa fibromyalgian ärsyyntyminen. Päiväannos särkylääkkeitä fibromyalgialäkkeen lisäksi on nyt 800 mg ibuprofeenia ja 1250 mg Panadol Extendiä. Ja silti särkee. Tekisi mieli tehdä jotain hyödyllistä kun kerran on kotona, mutta ei pysty. Harmittaa. Onneksi tykkään lukemisesta. Tämän päivän olen tosin surffaillut ja etsinyt tietoja epäonnistuneista laihdutusleikkauksista. Niistä kirjoittaminen on varmaan lailla kielletty, kun en ole löytänyt vielä juuri mitään. Pakkohan jonkun niistä on epäonnistua tai mennä pieleen. Vai onko tilanne sama kui minulla: lääkärit ja kaikki painostavat minua niin paljon, että en kohta uskalla mennä lääkäriin,kun en halua mennä siihen lihavuusleikkaukseen? Siihen luvataan ammatillista tukea, mutta miksi sitä tukea ei saa ollenkaan, kun laihduttaisi luonnonmenetelmällä. Ravitsemusterapeutteja olen nähnyt enemänkin, mutta henkisen puolen käsittelemisessä se ei paljon auta. Jatkan surffailua.
Blogista @Pullapoliisin elämää
http://pullapoliisi.blogspot.fi/2011/09/lihavuuden-ja-ahmimishairion-tehokas.html?showComment=1379058799219#c3235149895569936888
löysin ihanan käyttökelpoisen lauseen, jonka haluan lainata tähän, koska en itse olisi pystynyt sitä noin upeasti muotoilemaan. Tästä on minulle apua, kun taistelen minua hoitavien lääkärien kanssa ja kuuntelen lihavuussaarnoja.
"Professori, sisätautilääkäri Aila Rissanen on sanonut, että jos ihmisen BMI on 40 tai yli, ylipainon taustalla usein psyykkistä oireilua: masennusta, syömishäiriötä (BED) yms. Heidän hoidossaan tarvitaan siis moniammatillista osaamista. Käytännössä näitä ihmisiä hoidetaan vain harvoissa paikoissa ja hoitoa on tarjolla vähemmän kuin tarvetta. Nyt lihavuusleikkauksien myötä ollaan ehkä oivallettu, ettei ihmisiä voida vain leikata, vaan täytyy hoitoaa ihmistä kokonaisuutena, jotta oikeasti saadaa leikkauksesta tavoiteltava hyöty. Leikkaus ei tee ihmeitä, jos psyyke ei pysy mukana."
http://pullapoliisi.blogspot.fi/2011/09/lihavuuden-ja-ahmimishairion-tehokas.html?showComment=1379058799219#c3235149895569936888
löysin ihanan käyttökelpoisen lauseen, jonka haluan lainata tähän, koska en itse olisi pystynyt sitä noin upeasti muotoilemaan. Tästä on minulle apua, kun taistelen minua hoitavien lääkärien kanssa ja kuuntelen lihavuussaarnoja.
"Professori, sisätautilääkäri Aila Rissanen on sanonut, että jos ihmisen BMI on 40 tai yli, ylipainon taustalla usein psyykkistä oireilua: masennusta, syömishäiriötä (BED) yms. Heidän hoidossaan tarvitaan siis moniammatillista osaamista. Käytännössä näitä ihmisiä hoidetaan vain harvoissa paikoissa ja hoitoa on tarjolla vähemmän kuin tarvetta. Nyt lihavuusleikkauksien myötä ollaan ehkä oivallettu, ettei ihmisiä voida vain leikata, vaan täytyy hoitoaa ihmistä kokonaisuutena, jotta oikeasti saadaa leikkauksesta tavoiteltava hyöty. Leikkaus ei tee ihmeitä, jos psyyke ei pysy mukana."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)